Johdanto

Koska on osoittautunut, että yleensä kukaan ei osaa ajatella mitään, niin oheinen pilkkukuvakin kaipaa ehkä hieman selittämistä?
Se on pilkkukuva, mutta se ei kuvaa pilkkukuumetta.
Se on varsin selkeä ja helposti ymmärrettävä, jos vain vähänkään vaivautuu ajattelemaan, mitä se oikein esittää.
Mutta kun se ajattelu juuri on nyky-Homo Sapiensille niin äärimmäisen vastenmielistä. Kivikaudella se oli helpompaa, muun viihteen puutteessa.
Nykyään on kaikki tieto oltava valmiiksi pureksittua.
Niin, että jos nyt sitten hieman pureksittaisiin.

Kuvassa olevat piirrosmerkit tarkoittavat tekstin mukaisesti petoeläimiä ja ihmisen populaatioksi aikanaan muodostuvia apinoita.
Noiden apinoiden toinen sukuhaara asuu edelleen siellä, mistä kaikki alkoi. Toinen sukuhaara olemme me.

Kaikissa tieteellisissä julkaisuissa on tätä ongelmaa aina lähestytty väärästä suunnasta: Meistä lähtien taaksepäin. Se on väärä tapa, koska aika ei kulje takaperin.
Tämä paradoksi tulee esiin kaikissa asiaa koskevissa dokumenteissa ja animaatioissa siten, että käsitellään alkuihmistä, esivanhempiamme, JO ihmisen kaltaisina ja kysellään, missähän on ns. "puuttuva rengas"?
No, tuossa se nyt sitten on. Oheisessa kuvassa. Itselleni tämä selvisi joskus 1980-luvulla.
Aloin pohtia asiaa n.40-v. sitten. Lähtien siltä ajalta, jolloin ihmisen populaatiosta ei ollut vielä aavistustakaan.

Oheisen kuvan petoja kuvaavat pitkät pilkut ovat esim. leijonia. Yksittäiset sellaiset leopardeja. Lisäksi on myös peto, ilmeisesti koiran sukuinen, joka on hävinnyt sukupuuttoon.
Pyöreät pisteet olemme me. Eli esivanhempamme.
Isot pisteet isiä, pienemmät äitejä ja pikkiriikkiset penskoja.

Kupletin juoni on mittakaava:Jos tai KUN savannilla, pitkän heinän keskellä kulkee apinalauma, niin esim. leijonille sellainen tiivis jengi on varsinainen lounaspöytä; Ne eivät pääse pakoon, kun eivät pärjää juoksussa.
Eikä ne pysty puolustautumaan ilman kynsiä ja hampaita. Eikä voimatkaan riitä.
Ihan kaikkia ei kuitenkaan leijonalaumakaan saa tapettua tuollaisesta porukasta. Aina joku pääsee pakoonkin.

Sitten, KUN näin tapahtuu ja aivan varmasti tapahtuu, koska jokainen taistelee kirjaimellisesti hengestään.
...niin seurauksena on luonnollisestikin se, että se sakki HAJAANTUU ympäri savannia, huomattavasti laajemmalle alueelle, kuin yhteen pieneen ryhmään.
SILLOIN henkiin jääneiden osuus koko porukassa paranee huomattavasti, koska ei leijonatkaan silloin ihan kaikkia kiinni saa.
Kun tämä ryhmä hajaantuu useiden kilometrien alueelle, niin populaation henkiin jääminen on jo täysin varmaa, vaikka joitakin yksilöitä tapettaisiinkin.

Juuri tämä pikku virhe esiintyy kaikisssa nykyisissä tieteellisissä julkaisuissa: Niissä poikkeuksetta esitetään ihmisen esi-isät ja äidit kulkemaan pienissä ryhmissä. Se ei ole kertakaikkiaan mahdollista, noissa oloissa. Nehän SYÖDÄÄN, jotka siten yrittää hiippailla. Erityisesti yöllä.

Jos TÄMÄ ei vielä jonkun kaaliin mene, on totisesti syytä lukaista ja vilkaista juttua vielä kerran, ennen kuin jatkaa eteenpäin, että MIKSI ja missä näin on tapahtunut.

Sen tarkemmin vielä tässä erittelemättä: Aikaa myöten tällainen hajanainen suurlauma kasvaa niin suureksi, että se on TÄYSIN ylivoimainen KAIKKIA muita eläimiä kohtaan, omalla reviirillään. Myös petoja vastaan.